Viime kauden ongelma

Moikka! Kisakausi alkaa olla osaltani paketissa ja ylimenokausi on alkanut. Käyn kuitenkin vielä juoksemassa SM-erikoispitkän Loimaalla ja Blodslitetin Norjassa. Molemmat ovat siis yli kymmenen kilometrin yhteislähtönä tapahtuvia suunnistuskilpailuita.

Viime kaudella koin sekä onnistumisia, että epäonnistumisia. Olen oikeastaan täysin tyytyväinen vain noin viiteen starttiin, kun taas suunnilleen yhtä monta kisaa meni penkin alle. Loput kilpailut eivät menneet huonosti, mutta eivät myöskään hyvin. Suurimmassa osassa näistä kilpailuista puuttui yksi asia: KESKITTYMINEN. Oletan siis huonon keskittymisen olevan pääsyy huonoihin suorituksiin.

Valmistaudun aina tärkeisiin kilpailuihin huolellisesti. Katson läpi kaikki mahdolliset vanhat kartat ja luen läpi ratamestareiden lausunnot, kilpailuohjeet huolellisesti. Ennen starttia fiilis on rauhallinen ja itsevarma. Tiedän, mitä täytyy tehdä, jotta suoritus onnistuisi. En yleensä jännitä, jos joskus niin vasta lähtöviivalla. Kisa lähtee hyvin käyntiin. Suunnitelma, ennakointi, havainnointi. Rastit löytyvät sujuvasti...
...Kunnes havahdun siihen, että en enää ajattele ollenkaan suunnistusta, vaan jotain ihan muuta, milloin mitäkin. Mietin esimerkiksi viisi vuotta sitten tapahtunutta keskustelua kaverin kanssa tai edellisenä päivänä syömääni ruokaa. Usein myös jokin kappale soi päässä, ja mietin sen sanoja. Toisinaan tällaisesta ajatuskatkoksesta seuraa pieni seilailu rastivälillä, toisinaan taas todella iso virhe rastinotossa. Aikatappion suuruus riippuu radan ja maaston vaikeudesta, sekä ajatuskatkoksen pituudesta.

Näitä ajatuskatkoksia tulee useita kilpailussa. Olen tiedostanut asian ja yrittänyt päästä siitä eroon. En ole vielä onnistunut siinä. Tiedän, että kisoissa pärjäämiseen vaaditaan erinomaisten taidon ja fysiikan lisäksi vahvat psyykkiset ominaisuudet. Niitä pitää siis ruveta kehittämään. Olen myös miettinyt, mistä tämmöinen keskittymisongelma voisi johtua. Törmään siihen muuallakin kuin kisoissa, esimerkiksi koetta tehdessä. Siinä on vaan se ero, että kokeessa tällaisen luovan tauon pitäminen ei vaikuta lopputulokseen...

Suunnistus on monesta syystä hankala laji. Ei ole helppoa lukea karttaa kovassa vauhdissa ja tehdä samalla ratkaisuja, mutta vielä hankalampaa siitä tekee se, että suoritus tapahtuu kokonaan oman pään sisällä. Ajatus ei saa katketa hetkeksikään tai muuten tulee virhe.

Voisiko ongelma johtua siitä, että olen liian "tottunut" suunnistamiseen? Siis juossut kartan kanssa jo niin monta kertaa, että siitä on tullut liian tavallista? Tarkoitan siis samanlaista ilmiötä, mikä koetaan, kun jokin asia käy tutuksi. Esimerkkinä uusi koulumatka: kun istuin ensimmäisiä kertoja bussissa matkalla uuteen kouluun, keskityin koko matkan bussin etenemiseen. Missä kohtaa olen? Milloin jään bussista? Mutta jossain vaiheessa en enää ajattele asiaa vaan ajattelen koko matkan niitä näitä ja jossain vaiheessa herään siihen, että pitäisi nousta. Vai johtuuko ongelma siitä, että olen aika usein omissa ajatuksissa oleva uneksija?

Onneksi nyt ylimenokaudella on aikaa harjoittaa psyykkisiä ominaisuuksia ja keskittymiskykyä :)

-Venla

Top10 treenisuosikit

Kesän treenijakso on nyt ohi ja palautuminen O-ringen rastiviikkoa varten alkanut. Kilpailut ovat 23-28.7 Ruotsissa, tänä vuonna Värmlandin maakunnassa. Kisaamassa on mukana Ruotsin ja Norjan parhaat suunnistajat, sekä paljon Suomen ja muidenkin maiden parhaimmistoa. Kovat kisat siis tiedossa. Tauko kisaamisesta (ja useiden kilpailujen seuraaminen netistä) on tuonut nälkää päästä itsekin juoksemaan kelloa vastaan. Odotan O-ringeniä todella paljon; olen etsinyt netistä kilpailumaastojen vanhoja karttoja ja yhdistellyt kisasivuilla näkyviä karttapaloja niihin. Olen myös lukenut kilpailuohjeita ja katsonut lähtölistoja lähes päivittäin (:D). Kun on vähän aikaa erossa asiasta jota rakastaa, huomaa miten paljon oikeasti nauttii siitä.

Yksi treeniviikoista tuli vietettyä Italiassa

Treeniviikkojen aikana sain idean tehdä tällaisen postauksen mun treeneistä (kuten otsikosta näkyy), eli kertoa millaisia treenejä teen ja tykkään tehdä. Yritän myös parhaani mukaan perustella, miksi pidän juuri kyseisestä harjoituksesta. Järjestyksen tekeminen oli haastavaa, koska joitain treenejä on vaikea vertailla keskenään. Listan järjestys on siis suuntaa antava.

10. Pitkä pk (juosten tai hiihtäen)

Tämä sijoittui listaan viimeiseksi, koska sen tekeminen yksin on tylsää. Juttuseura tekee

pitkistä rauhallisista lenkeistä hauskoja. Pitkän lenkin jälkeinen olo tekee tästä treenistä yhden suosikeistani. Kun juoksen pitkiä lenkkejä hitaasti, juoksen noin kaksi tuntia. Vähän vauhdikkaammat lenkit ovat taas puolentoista tunnin mittaisia. Hiihtolenkkejä tulee tehtyä talven lumitilanteen mukaan (= Helsingissä todella harvoin).

9. Kevyt lihaskunto

Mun mielestä lihaskuntoa on kivempi tehdä rauhalliseen tahtiin, palauttavana treeninä. Yleensä teen lihaskuntoa lyhyen lenkin yhteydessä. Meillä on myös koulun treeneissä erikseen keskivartalotreenejä. Valitsin tämän listalle, koska joskus on myös kiva tehdä rennompia treenejä.

8. Maastopyörälenkit

Maastopyöräily on parasta! Sitä tehdessä tulee todella helposti tehtyä treeni, kun aika kuluu todella nopeasti.

7. Nopeustreenit

Tässä muutaman vuoden aikana on tullut tehtyä paljon erilaisia nopeustreenejä ja olen aina pitänyt niistä. Nopeudessa kehittymistä motivoi ajatus sprinttisuunnistuksesta; jos nopeuttaa jokaista rastiväliä sekunnin, se on jo kahdenkymmenen rastin radalla 20s nopeampi aika, mikä voi nostaa sijoitusta tiukassa kisassa todella paljon. Myöskin juoksutekniikka kehittyy. Sen takia nopeutta harjoiteltaessa tuntee tekevänsä jotain todella hyödyllistä.

6. Vedot radalla

Näitäkin tulee tehtyä paljon erilaisia. Yleensä ennen treeniä saatan ajatella, mihin olenkaan ryhtymässä, mutta juostuani kaikki vedot läpi, kropassa tuntuu sanoinkuvaamattoman hyvältä. Ja jos pystyy tekemään saman treenin kovempaa toisella kerralla, voi olla tyytyväinen.

5. Malminkartanon portaat

Malminkartanon mäki sijaitsee meiltä noin viiden kilometrin pyöräilymatkan päässä. Pyöräilen siis mennen tullen ja paikan päällä kävelen portaat 4-8 kertaa ylös treenijaksosta riippuen. Tämän treenin toteutus on aina hauskaa, varsinkin jos on treeniseuraa.

4. Ratakisat/juoksutestit

Käyn yleisurheilukisoissa juoksemassa aina kun se sopii harjoitusohjelmaan, ja kun löytyy sopiva kisa. Juoksen 800m ja sitä pidempiä matkoja. Vaikka pidänkin niitä "treeninä", lähden niihin silti kilpailumielellä. Tykkään käydä kisoissa, koska niissä saa aina puristaa viimeiseen asti. Niissä myös huomaa kehityksen paljon paremmin kuin suunnistuksessa. Ja kyllä, tykkään juoksutesteistä. Ei ne nyt niin paljon juoksukilpailuista eroa. Toisaalta niitä ei ole kiva juosta "huonona päivänä". Tämä siis listalla, koska kisaaminen (muita ja itseään vastaan) on hauskaa.

3. "Seuraa johtajaa"-treenit

Selkeesti yks lempparitreeneistä! Treenin ideana on tehdä porukassa suunnistukselle ominaisessa ympäristössä (metsä/kaupunki). Juostaan jonossa, jonon ensimmäinen päättää reitin. Johtaja saa juosta ihan minne vaan mahdollisimman paljon mutkitellen muiden seuratessa perässä. Johtajaa vaihdetaan jokaisella vedolla. Teimme talvella tällaisia treenejä Märskyssä ja kaikilla oli todella hauskaa. Kovaa juokseminen tällä tavalla tuntui todella helpolta hauskuudesta johtuen.

2. Vaikeat taitotreenit

Tietysti suunnistaja tykkää suunnistamisesta, mutta vaativat radat vaikeassa maastossa ovat niitä kaikista parhaimpia. Niissä saa haastaa itsensä ja suunnistustaito kehittyy. Ja parasta on se voittajafiilis kun onnistuu löytämään pahan rastin suoraan tai etenemään sujuvasti peitteisellä rastivälillä.

1. Kovat mäkivedot

Teen tämän treenin aina samassa Malminkartanon mäessä kuin edellä mainitun porrastreenin, mutta vähän eri kohdassa mäkeä. Juoksen alhaalta ylös mäkeä kiertävää polkureittiä, jossa kelloon tulee 700m matkaa. Treeniin kuuluu kolme vetoa. Ensimmäisessä juoksen rauhallisinta vauhtia, toisessa kovempaa ja viimeisessä niin kovaa kuin siinä vaiheessa enää pystyn. Aika paranee ensimmäisestä vedosta viimeiseen keskimäärin minuutin (4.30 ->3.30). Tämä treeni on suosikkini lopussa olevan fiiliksen takia. Tuntuu uskomattomalta kun pystyy vaikealta tuntuneen toisen vedon jälkeen vielä parempaan suoritukseen.

Kiitos, kun jaksoit lukea loppuun asti :) Tämän postauksen kirjoittamiseen kului paljon aikaa.

Grano games

Tampereen näyttökisaviikonloppu oli raskas ja opettavainen. Tällä kertaa ei tullut menestystä, mutta näin jälkikäteen GPS-seurantaa analysoidessa huomaa sekä selkeitä kehityskohteita, että vahvoja osa-alueita. On todella mahtavaa, että näihin kilpailuihin oli järjestetty GPS-seuranta.

Perjantain sprintissä mulla oli lähdössä todella keskittynyt ja latautunut olo. Ensimmäinen rasti löytyi hyvin, mutta jo toisella sekoilin. Oli tarkoituksena mennä rastille tieltä vierekkäisten portaiden juoksusuuntaan katsoen jälkimmäisistä alas. En kuitenkaan huomannut ollenkaan ensimmäisiä, jolloin juoksin reilusti ohi. Tämän virheen seurauksena suoritus lähti käsistä ja tein kolmosvälille entistä isomman virheen. Sen jälkeen juoksu ei kulkenut yhtään loppuradalla, en päässyt mihinkään ja juokseminen oli tuskaa. Tähän oli todennäköisesti syynä liian kova alkuvauhti. Olin viidenneksi nopein ykkösvälillä. En kyllä siinä ajatellut meneväni mitenkään erityisen kovaa...

Lauantaina vuorossa oli pitkä matka, lähes 8km rata. Sain vihdoin jonkin aikaa kadoksissa olleen sujuvuuden takaisin! Suoritus lähti hyvin käyntiin Tein muutamia pikkuvirheitä, mutta muuten suunnistin todella hyvin. Puolessa välissä rataa aloin väsymään ja vauhti hidastui. Jatkoin siitä huolimatta sitkeästi eteenpäin, kunnes aivot eivät pystyneet ajattelemaan mitään ja hyvä kun pysyin edes pystyssä. Jäljellä oli kuitenkin vielä noin kilometrin mittainen loppulenkki. Pääsin sen läpi viimeisillä voimillani tiputtaen suunnilleen 10 sijaa lopputuloksissa. Täytyy lisätä pitkien lenkkien määrää harjoittelussa.

Mulla meni tosiaan tähän loppulenkkiin n.15 minuuttia kun kärki juoksi alle 10 minuuttiin :D

Sunnuntain keskimatkalla meno oli taas pääosin sujuvaa, muutamia pieniä virheitä. Edellisen päivän kisa painoi jaloissa. Jäin varmaan eniten pisimmän välin huonossa reitinvalinnassa. Tai ei se huono ollut, mutta en osannut toteuttaa väliä sieltä kovin hyvin.

En ole edellisinä vuosina onnistunut yhdessäkään näyttökilpailussa. Mulla on aina lähes kaikki kevään kisat menneet huonosti, olen onnistunut vain syksyllä. Nyt mulla on takana paras kevät ikinä. Tein useita onnistumisia ja lähes kaikki suoritukset olivat ehjiä. Ankkurirasteilla tein lähes huippujuoksun, mikä oli kevään parhaan suorituksen lisäksi paras suoritus pitkään aikaan!

Tuloslistoilla en ole hyvästä keväästä huolimatta ollut niin hyvä kuin haluaisin. Toisaalta on parempi onnistua omalla tasolla kuin pärjätä riskillä. Sarjamme on todella kova, jolloin arvokisoihin pääseminen on todella vaikeaa ja vaatii paljon työtä. Tämä on vain hyvä asia, sillä se kannustaa harjoittelemaan lisää. Onnittelut vielä kaikille arvokisoihin päässeille!

Juoksen ensi viikonloppuna Jukolan viestissä, tällä kertaa molemmat viestit. Halusin käydä kokemassa Jukolan avausosuuden. Juoksen sen kuitenkin rauhallisesti, koska palautumisaika Venlojen viestin ankkuriosuudelta on lyhyt. Jukolan jälkeen pidän noin kuukauden kilpailutauon ja juoksen seuraavan kerran vasta O-ringenillä heinäkuun lopussa.

Luovuttaja(ko?)

Aloitin suunnistuskisoissa käymisen vuonna 2009 ja olen siitä asti joka ikisessä kisassa juossut koko radan läpi, vaikka kuinka olisi joutunut rasteja etsimään. Koskaan en ole tullut hylätyksikään puuttuvan leiman takia. Olen siis aina saanut ajan tuloslistalle. Paitsi tänään...

Siitepölyallergiasta on tullut kärsittyä jo useamman vuoden ajan. Joka kevät silmiä kutittaa, nenä menee tukkoon, sekä aivastelen koko ajan. Lääkkeet on hommattu ja ne auttavat edellä mainittuihin oireisiin ihan tarpeeksi hyvin. Mulla on kuitenkin ilmaantunut myös hengitysoireita kovaa juostessa pölyisellä tai kylmällä ilmalla, mikä on todella harmillista urheilun kannalta. Kun tulen kisasta maaliin, seuraavan minuutin aikana on usein hankala hengittää, joskus todella vaikea. Hengitys saattaa vinkua loppusuoralla tai vähintään tuntuu huonolta keuhkoissa suorituksen aikana. Olen saanut näihin oireisiin keuhkot avaavan lääkkeen, joka tuntuu useimmiten auttavan, mutta joskus taas ei.

Päivän kisa oli varmasti kaikille tosi raskas kuumuuden, seitsemän kilometrin matkan ja mäkisyyden takia. Suunnistin alkuradan huonosti (1-2 välillä sähläystä + lähdin väärälle rastille keskusrastilta, jonka jälkeen ei enää ollenkaan sujunut). Kymmenennen rastin kohdalla olo muuttuu sekavaksi. "Aivot ei toimi yhtään, tarviin vettä", ajattelen. Kun vihdoin saan raahattua itseni juomapisteelle, huomaan hengityksen vinkuvan. Yritän vain juoda vettä ja saada happea toimitsijoiden kysellessä "onko kaikki kunnossa?", "tarvitsetko ensiapua?".  Seison siinä vettä juoden varmaan minuutin, kunnes hengitys palaa normaaliksi. Sitten jatkan suunnistamista maltillisella juoksuvauhdilla, mutta lähes heti hengityksen vinkuminen alkaa uudestaan. Siinä vaiheessa teen vaikean, mutta varmasti viisaan päätöksen; kävelen suorinta tietä maaliin ilmoittamaan keskeytyksestä.

Keskeytin juomapisteen jälkeen

Kisa oli tärkeä näyttökilpailu, joten olen tietysti todella pettynyt. Tunnen jollain tavalla itseni luovuttajaksi keskeytyksen takia, eikä alkuradan sekoilutkaan ilahduta. Ei ole kuitenkaan ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta, kun kisa menee penkin alle, joten ajatukset ovat jo tulevissa kisoissa. Pettymyksestä aina kasvaa ihmisenä, kun joutuu käsittelemään ikäviä tunteita. Täytyy vielä analysoida alkurata ja oppia virheistä.

Kisa oli ja meni, mutta hengitysoireet huolestuttavat. Ennen oireilua on ollut vain kovaa juostessa, kuten testijuoksussa tai loppusuoralla, mutta tänään "kohtaus" tapahtui pelkän kävelyn ja hölkkäilyn jälkeen. Ollaan oltu tämän asian kanssa liian optimistisia jo kaksi vuotta, mutta nyt varattiin aika lääkärille torstaiksi. Toivottavasti saadaan parannuskeino.

Jotta tästä postauksesta ei tulisi liian synkkää luettavaa, kerron vielä lyhyesti viime viikonlopun SM keskimatkasta. Kisa oli vaativa, tein pieniä virheitä, mutta suoritus pysyi koko ajan kasassa. Olin lopulta kuudes kovassa sarjassamme, mihin saa olla tyytyväinen. En ole ollut ensimmäisen plakettini jälkeen erityisen tyytyväinen plakettisijasta, mutta tällä kertaa tunsin palkintojen jaossa aitoa onnellisuutta. Tästä on hyvä jatkaa!

SM-keskimatka

-Venla

Kisakuulumisia

Moikka! Ajattelin kirjoittaa useamman viikonlopun kisoista päivitystä. Kun käy juoksemassa jokaisena viikonloppuna jossain kilpailussa ja istuu arkipäivät koulussa, viikot kuluvat todella nopeasti. Kesäloma on kohta ovella, vaikka lukion aloitus syksyllä oli vasta äsken.

Mutta sitten asiaan: Koululaisten MM-kisat Italiassa, Sisilian Palermossa. Kartta oli suurimmaksi osaksi vihreä, sekä maasto oli täynnä piikkipusikkoa ja muuta kasvillisuutta. Kisan aikana saattoi myös suurella todennäköisyydellä (edellä mainittujen lisäksi) jäädä piikkilanka-aitaan kiinni. Reitinvalinnoissa kannatti välttää vihreitä paikkoja niin paljon kuin oli mahdollista.

Omat suoritukseni näissä kisoissa olivat "ihan ok" pitkä matka ja surkea keskimatka. Pitkä matka oli ensin, jolloin vielä suunnistaminen oli osittain kyseiseen maastotyyppiin tutustumista, vaikka mallisuunnistus olikin jo alla. Mallisuunnistuksen perusteella tiesin mitä odottaa, mutta meno oli joissain paikoissa sujumatonta pysähtelyä ja ihmettelyä. Varmistelin siis paljon, jolloin vältyin ainakin suurilta virheiltä ja opin, miten juuri siinä maastotyypissä kuuluu suunnistaa. Lopputuloksena 8. sija, johon voi olla tyytyväinen!

Keskimatkalta napsahti kevään huonoin juoksu. Kaksi ensimmäistä rastiväliä meni hyvin, mutta kolmosrastia etsin yli viisi minuuttia pusikkoisessa rinteessä. Sen jälkeen yritin saada suoritusta kasaan jokaisella rastivälillä maaliin asti, mutta tein koko ajan lisää virhettä. Kaaduin myös yhdessä alamäessä tuloksena kipeä käsi ja muutama mustelma. Myöskin kuumuus ja kuivuus vaikuttivat osaltaan jaksamiseen ja hengittäminen oli hankalaa. Pettymyksen ja fyysisten
kipujen yhteisvaikutuksesta makasin maaliintulon jälkeen maassa varmaan vartin, koska olo oli kamala. Onneksi olo helpottui ajan ja nesteen avulla (join varmaan neljä pullollista vettä xD). Myöskin kipeä käsi parani muutamassa päivässä. Tässä kisassa opin sentään olla välittämättä pusikoista.

Italian reissu oli kuitenkin mahtava! Vaikka omissa suorituksissani ei ollut kehumista, olimme Suomen joukkueena tyttöjen sarjassa pronssilla. Matkan ainoana miinuspuolena oli aikataulut, joista järjestäjät eivät ensinnäkään pitäneet kiinni. Reissussa oli paljon turhaa odottelua ja bussissa istumista, sekä ruoka-ajat liian kaukana toisistaan. Joka tapauksessa, sai tutustua uusiin ihmisiin, parantaa kielitaitoa, oppia uutta eri maiden kulttuureista, ja nähdä uusia paikkoja! Nautin myös yli kahdenkymmenen asteen lämpötiloista ;)

Ehdin viettää vain yhden yön kotona, kun saavuin perjantai-iltana kotiin. Jo seuraavana aamuna piti  lähteä aikaisin aamulla uudestaan lentokentälle. Tällä kertaa ei kuitenkaan tarvinnut matkustaa niin kauas, sillä suuntana oli Göteborg. Juoksin Tiomilan naisten viestissä Helsingin Suunnistajien kakkosjoukkueessa neljännen osuuden. Joukkueena onnistuimme hyvin. Loppusijoitus oli 66., mikä on tässä viestissä seuramme paras kakkosjoukkueen sijoitus! Oma suoritukseni oli hyvä, jos ottaa huomioon edeltävän päivän 12 tunnin matkustuksen. Suunnistin aika sujuvasti muutamia virheitä tehden, mutta fyysisesti en jaksanut yhtään. Jouduin kävelemään lähes kaikki ylämäet (joita oli paljon), koska jalkoja hapotti niin paljon. Nautin paljon mäkien välissä olevien soiden kylmästä vedestä, joka helpotti hapotusta xD

Viikko Tiomilan jälkeen oli vuorossa Vierumäen SM-maastot, jotka olivat myös ensimmäinen näyttökilpailu nuorten MM ja -EM kisoihin. Odotin tätä kilpailua innoissani, koska välillä on hauska juosta myös ilman karttaa. Matkaa oli 4km golfkenttää ympäri. Lähdin ehkä vähän liian innokkaasti matkaan, jolloin alkuvauhti oli liian kova. Tunsin väsymystä jo puolen kilsan jälkeen, jolloin hidastin vähän. Jatkoin juoksua ja kahden kilometrin kohdalla olin jo aivan puhki. Ei siinä auttanut muu kuin sinnitellä toiset kaksi kilsaa maaliin. Ilmassa olevalla pölyllä saattoi myös olla jonkinlaista vaikutusta juoksuun, aina sama juttu joka kevät... Sijoitus N17-sarjassa 35.

Tässä on nyt enää vähän yli viikko aikaa kevään pääkisaan, SM-keskimatkaan, joka juostaan 21.5 Kangasalan Ponsassa. Menen tulevana viikonloppuna vielä kerran treenaamaan harjoitusmaastoihin. Jospa tänä keväänä tulisi ensimmäinen onnistunut suoritus SM-keskarilla? ;)


-Venla

Kisareissu Unkariin

Kävimme viikko sitten perheeni kanssa Unkarissa suunnistuskisoissa. Matkaan lähdettiin jo torstai-iltana lennolla Budapestiin. Lento sujui hyvin ja oli aikataulussa. Olimme perillä aika myöhään, joten melkein heti hotellille saapumisen jälkeen piti mennä nukkumaan.

Perjantaina oli sitten hyvin aikaa käydä harjoittelemassa paikallisessa maastossa. Maasto oli kyllä paljon helpompi kuin kisamaasto, mutta siellä käyminen oli varmasti hyödyllistä kisojen kannalta (ja muutenkin suunnistustaitoa on aina hyvä kehittää erilaisissa maastotyypeissä). Menin treenin todella rauhallisesti, koska uusi maasto vaati totuttautumista ja piti myös säästellä voimia kisoihin.

Kisat alkoivat lauantaina keskimatkalla. Rata tuntui aika haastavalta, koska maastotyyppi oli ihan uusi. Sen takia hävisin paikallisille varmasti todella paljon sujuvuudessa.Tein myös yhden ison virheen, mihin tuhlaantui aikaa ainakin neljä minuuttia, sekä muutamia pienempiä virheitä. Hävisin lopulta kärkeen 10 minuuttia, mikä on todella paljon. En kuitenkaan ollut pettynyt suoritukseen, koska maasto oli todella haastava Etelä-Suomen kalliomaastoihin tottuneelle.

Sunnuntaina oli vuorossa pitkä matka, mikä oli unkarilaisille näyttökilpailu nuorten EM-kisoihin. Siispä sarjani koostui varmasti Unkarin parhaista suunnistajista. Aurinko paistoi ja oli aika lämmin. Kevään ensimmäinen lämmin kisa tuntuu aina raskaalta talven jälkeen. Muutaman lämpimän kisan jälkeeen lämpöön tottuu ja jaksaa juosta normaalisti. Tämä kisa oli kuitenkin ensimmäinen, eikä melkein 6km matka mäkisessä maastossa auttanut asiaa. En huomannut ollenkaan radan puolessa välissä olevaa juomapistettä, joten en jaksanut yhtään juosta. Aivot eivät myöskään toimineet enää radan loppupuolella, joten löysin itseni etsimästä radan helpoimopia rasteja, mikä huvittaa jälkikäteen. Maaliintulon jälkeen olo oli hirveä, ja helpottui vasta, kun sain juotua monta desilitraa vettä. Jäin tässä pitkän matkan kisassa kärkeen 8 minuuttia, vähemmän kuin lyhemmällä keskimatkan radalla. Olin 6. sekä kahden päivän yhteistuloksissa, että unkarilaisten näyttökilpailussa.

Tästä matkasta jäi käteen upeita muistoja, kokemusta kisoista ulkomailla ja jonkinlainen taito suunnistaa Keski-Euroopan maastoissa. Taidossa löytyy tietysti vielä todella paljon kehitettävää. Maastoista jäi erityisesti mieleen jyrkät ja pienipiirteiset rinteet ja piikkipuskat. Uusissa maastoissa käyminen ei pelkästään kehitä suunnistustaitoa, vaan niiden kautta pääsee käymään paikoissa, joiden olemassaoloa ei olisi ikinä tullut edes ajatelleeksi. Eiköhän lähdetä kohti uusia maastoja ja kokemuksia ;)

-Venla

Aina jossitella voi (kausi 2016)

Tässä vaiheessa vuotta suunnistajat odottavat malttamattomina yhtä asiaa: lumien sulaminen maastosta. Kaikki näytti hyvältä vielä eilen, kun on ollut ihanan keväiset säät, mutta tänään aamulla ulos katsoessani pääsi "eiii!" huuto. Yön aikana oli satanut lunta ja sitä satoi kovaa vauhtia lisää. Ja huomenna on vielä kauden ensimmäiset kisat...

Toivotaan, että tänään satanut lumi sulaa huomiseksi. En kyllä ole varma onko juuri kisamaastoon satanut lunta, mutta ei se nyt kauhean kaukana Helsingistä ole. Ajattelin kuitenkin vielä ennen huomista kauden avausta kääntää katseet viime kauteen aloittaen keväästä aikajärjestyksessä edeten. Ensin yleisesti: viime kaudella tein lukuisia "ihan okei" ja "ihan hyviä" suorituksia, mutta en juuri yhtään "loistavia" tai "todella hyviä" suorituksia. En myöskään tehnyt mitään katastrofaalista, eli kautta voisi kuvata parhaiten adjektiivilla "tasainen". Olen loppujen lopuksi ihan tyytyväinen.

Kevät

Pääsiäinen oli viime vuonna jo maaliskuussa, joten Suomessa ei ollut silloin vielä kisoja. Kävin kuitenkin kauden ekat kisat Tsekin pääsiäiskisoissa (jos hiihtoloman Espanjan kisoja ei lasketa). Nämä kolme kisaa Tsekissä olivat mäkisessä ja jyrkässä maastossa. Juoksin kisat ihan hyvin kevään ensimmäisiksi ja taistelin jopa voitosta viimeisen päivän takaa-ajossa. Hävisin loppukirikamppailun loppusuoralla, joka oli ylämäkeen (ja jonka molemmat käveli), unkarilaiselle tytölle. Nämä Tsekin kisat ovat yksi viime kauden onnistuneimmista kisoista, vaikka nekään eivät menneet mitenkään ihmeellisesti.

Pian olivatkin jo ensimmäiset kisat Suomessa. Juoksin mm. Stadi-sprintin, Turku-sprintin, Saaristorastit ja Ankkurirastit ennen ensimmäisiä näyttökisoja. Näihin tavallisiin kansallisiin mahtui sekä onnistumisia, että pettymyksiä. Sitten tuli Finnspring. Huhtikuun ainoa tärkeä kisa, nuorten EM-katsastus. Ei sujunut yhtään suunnistus eikä juoksukaan kulkenut. Palasin pettyneenä kotiin.

Seuraaviin näyttökisoihin lähdettiin Pohjanmaalle asti. Tämä reissu oli kyllä todella mukava, vaikka en onnistunutkaan tavoitteiden mukaan. Matkaan lähdettiin jo helatorstaina, sprintti Pietarsaaressa perjantai-iltana. Sprintin rata oli todella helppo, joten kisa oli käytännössä reitinvalinta- ja juoksukisa. Tein monta huonoa reitinvalintaa, joiden takia jäin lähes minuutin päähän kärjestä. Jäin varmasti myös jonkin verran juoksussa, mutta reitinvalinnat ratkaisivat tämän kisan.

Sunnuntaina oli vuorossa SM-maastot, kolmas katsastuskisa nuorten EM-kisoihin. Silloin oli todella kuiva ja lämmin sää, hiekkateinen reitti pöllysi pahasti. Pölyallergian takia kevät on aina vaikea, mutta tämän kisan pölyn määrä oli sanoinkuvaamattoman paha. Juoksu sujui aluksi ongelmitta, mutta puolessa välissä alkoi tuntumaan keuhkoissa. En saanut enää kunnolla happea ja jouduin pysähtymään. Hölkkäsin loppumatkan maaliin ja tein lopussa pienen loppukirin. Maalissa koitin yskiä pölyä keuhkoista pois ja tasata hengitystä. Viiden minuutin jälkeen kropassa tuntui, että olisin jaksanut juosta vaikka toisen juoksun. En siis ollut saanut itsestäni kaikkea irti.

Sitten olikin jo Tiomila ja useita ei niin tärkeitä kisoja, kuten aluemestaruuskisoja, Särkänniemi-suunnistus ja Muuratsalon keskimatka. Näissäkin kisoissa tein sekä hyviä, että huonoja suorituksia. Pian alkoi kesäloma kevään tärkeimmällä kisalla, SM-keskimatkalla Anttolassa, joka oli myös viimeinen näyttökilpailu. Tiesin jo tässä vaiheessa, että en tule pääsemään nuorten EM-kisoihin, joten lähdin ainoastaan SM-kisaa ajatellen.

Anttolaan lähdettiin heti, kun peruskoulun päättötodistus oli saatu vietyä kotiin. Hotellissa vietetyn yön ja aikaisen herätyksen jälkeen suuntasimme kisapaikalle karsintaan. Juoksin karsinnan ihan löysäillen, koska finaaliin pääsi suurin osa sarjasta. Karsinnan jälkeen palauttelin ja valmistauduin iltapäivän finaaliin. Aika kului yllättävän nopeasti ja pian olinkin jo lähtöviivalla. Olin vähän stressaantunut, koska keskittyminen oli jostain syystä mennyt pieleen. Suunnistin alkuradan rastit läpi pieniä virheitä tehden, mikä olisi vielä voinut riittää mitaliin. Mutta sitten puolen välin jälkeen tuli yli neljän minuutin iso virhe ja olin ulkona kisasta. Maalissa olin todella pettynyt, koska olisin voinut välttää virheen tekemällä fiksumman reitinvalinnan, joka olisi ohjannut suoraan rastille. Olin lopputuoksissa kuitenkin 8. eli plaketti kaulassa kotiin.

Kesäkuu ja heinäkuu

Kesällä juoksin Venlojen viestissä ja kahdella rastiviikolla ulkomailla. Ensimmäinen rastiviikko oli osallistujamäärältään aika pieni, mutta vaativissa maastoissa Norjassa. Siellä oli käytössä pisteidenlasku, jossa jokaisesta kisasta sai pisteitä ja huonoin kisa jätetään kokonaan kokonaiskisan tuloksien ulkopuolelle. Se oli hyvä koska mokasin yhden kisan, kun en millään meinannut löytää kakkosrastia. Voitin lopulta kokonaiskilpailun muiden päivien hyvillä suorituksilla.

Ajettiin Norjasta suoraan Ruotsin Säleniin O-ringenille, joka on Ruotsin suurin suunnistusviikko. Siellä taso on aina todella kova ja tavoitteenani oli sijoittua kymmenen parhaan joukkoon. Olin lopputuloksissa 19. "ihan ok" suorituksilla joka päivä. Maasto oli todella avointa ja nopeakulkuista tunturimaastoa, missä olisi pitänyt suunnistaa kompassilla suoraan, mikä ei todellakaan ole vahvuuteni. Myöskin Norjan kisat painoivat vielä jaloissa jonkin verran.

Syksyn SM-kisat

Elokuussa matkustin uudestaan ruotsiin seuran mukana U10-mila -viestiin. Juoksin tyttöjen viestissä ankkuriosuutta ja tein taas ihan hyvän suorituksen. Nuorten jukolassa sama toistui. Viesteissä ei tarvitsekaan juosta sitä huippujuoksua, oma hyvä suoritus riittää aina.

Elokuun lopulla oli sitten vuorossa KLL Kajaanissa. Tein taas sen hyvän perussuorituksen  ja olin 4. Tämä kisamatka oli taas todella mukava, mutta tulin flunssaan sen jälkeen. Olin flunssassa koko seuraavan viikon, mikä vei voimia viikonlopun SM-pitkältä. Tein sielläkin hyvän perussuorituksen, joka riitti viidenteen sijaan.

Muutaman viikon kuluttua oli SM-sprintti Vaasassa, joka meni huonosti. En jostain syystä palautunut karsinnasta kunnolla, jolloin ei kulkenut finaalissa ollenkaan. Lisäksi lähdin jo ykkösrastilta pahasti väärään suuntaan, jolloin suoritus hajosi. Sen jälkeen loputkaan rastivälit eivät sujuneet. Lopputulos: jäin kärkeen lähes kaksi minuuttia ja 9. sija.

Sprintin jälkeen juoksin SM-viestissä D20-sarjassa ankkuriosuuden. Taistelin osuudellani pronssista, mutta jäin neljä vuotta vanhempien jalkoihin. Joukkueemme oli kuitenkin 5. , mikä on todella hyvin reilusti alaikäiseltä joukkueelta!

Syyskuussa oli vielä SM-yö, jossa olin 4. ,eli vuoden paras SM-sijoitus. Mitali jäi ärsyttävän lähelle. Tein tyhmän virheen (juoksin väärää polkua väärään suuntaan) puolessa välissä rataa, mutta muuten meni todella hyvin.

Vuoden viimeisessä SM-kisassa, erikoispitkällä olin mukana pronssikamppailussa. Yleisörastin jälkeen kuitenkin väsähdin totaalisesti yleisörastin jälkeen ja jäin kuudenneksi. Tähän suoritukseen olen kuitenkin näin jälkikäteen ihan tyytyväinen.

Kävin kauden päätteeksi Norjan erikoispitkällä

Viime kaudella sain jokaisesta SM-kisasta plaketin, mihin voi olla tyytyväinen. Moni tavoite jäi saavuttamatta, mutta uusia kisoja tulee. Opin myös todella paljon uutta. Nyt on aika keskittyä tulevaan kauteen. 

-Venla