• ig: @venlaturakainen
  • , sc: @wvenlasofia

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Aina jossitella voi (kausi 2016)

Tässä vaiheessa vuotta suunnistajat odottavat malttamattomina yhtä asiaa: lumien sulaminen maastosta. Kaikki näytti hyvältä vielä eilen, kun on ollut ihanan keväiset säät, mutta tänään aamulla ulos katsoessani pääsi "eiii!" huuto. Yön aikana oli satanut lunta ja sitä satoi kovaa vauhtia lisää. Ja huomenna on vielä kauden ensimmäiset kisat...


Toivotaan, että tänään satanut lumi sulaa huomiseksi. En kyllä ole varma onko juuri kisamaastoon satanut lunta, mutta ei se nyt kauhean kaukana Helsingistä ole. Ajattelin kuitenkin vielä ennen huomista kauden avausta kääntää katseet viime kauteen aloittaen keväästä aikajärjestyksessä edeten. Ensin yleisesti: viime kaudella tein lukuisia "ihan okei" ja "ihan hyviä" suorituksia, mutta en juuri yhtään "loistavia" tai "todella hyviä" suorituksia. En myöskään tehnyt mitään katastrofaalista, eli kautta voisi kuvata parhaiten adjektiivilla "tasainen". Olen loppujen lopuksi ihan tyytyväinen.

Kevät

Pääsiäinen oli viime vuonna jo maaliskuussa, joten Suomessa ei ollut silloin vielä kisoja. Kävin kuitenkin kauden ekat kisat Tsekin pääsiäiskisoissa (jos hiihtoloman Espanjan kisoja ei lasketa). Nämä kolme kisaa Tsekissä olivat mäkisessä ja jyrkässä maastossa. Juoksin kisat ihan hyvin kevään ensimmäisiksi ja taistelin jopa voitosta viimeisen päivän takaa-ajossa. Hävisin loppukirikamppailun loppusuoralla, joka oli ylämäkeen (ja jonka molemmat käveli), unkarilaiselle tytölle. Nämä Tsekin kisat ovat yksi viime kauden onnistuneimmista kisoista, vaikka nekään eivät menneet mitenkään ihmeellisesti.


Pian olivatkin jo ensimmäiset kisat Suomessa. Juoksin mm. Stadi-sprintin, Turku-sprintin, Saaristorastit ja Ankkurirastit ennen ensimmäisiä näyttökisoja. Näihin tavallisiin kansallisiin mahtui sekä onnistumisia, että pettymyksiä. Sitten tuli Finnspring. Huhtikuun ainoa tärkeä kisa, nuorten EM-katsastus. Ei sujunut yhtään suunnistus eikä juoksukaan kulkenut. Palasin pettyneenä kotiin.

Seuraaviin näyttökisoihin lähdettiin Pohjanmaalle asti. Tämä reissu oli kyllä todella mukava, vaikka en onnistunutkaan tavoitteiden mukaan. Matkaan lähdettiin jo helatorstaina, sprintti Pietarsaaressa perjantai-iltana. Sprintin rata oli todella helppo, joten kisa oli käytännössä reitinvalinta- ja juoksukisa. Tein monta huonoa reitinvalintaa, joiden takia jäin lähes minuutin päähän kärjestä. Jäin varmasti myös jonkin verran juoksussa, mutta reitinvalinnat ratkaisivat tämän kisan.

Sunnuntaina oli vuorossa SM-maastot, kolmas katsastuskisa nuorten EM-kisoihin. Silloin oli todella kuiva ja lämmin sää, hiekkateinen reitti pöllysi pahasti. Pölyallergian takia kevät on aina vaikea, mutta tämän kisan pölyn määrä oli sanoinkuvaamattoman paha. Juoksu sujui aluksi ongelmitta, mutta puolessa välissä alkoi tuntumaan keuhkoissa. En saanut enää kunnolla happea ja jouduin pysähtymään. Hölkkäsin loppumatkan maaliin ja tein lopussa pienen loppukirin. Maalissa koitin yskiä pölyä keuhkoista pois ja tasata hengitystä. Viiden minuutin jälkeen kropassa tuntui, että olisin jaksanut juosta vaikka toisen juoksun. En siis ollut saanut itsestäni kaikkea irti.

Sitten olikin jo Tiomila ja useita ei niin tärkeitä kisoja, kuten aluemestaruuskisoja, Särkänniemi-suunnistus ja Muuratsalon keskimatka. Näissäkin kisoissa tein sekä hyviä, että huonoja suorituksia. Pian alkoi kesäloma kevään tärkeimmällä kisalla, SM-keskimatkalla Anttolassa, joka oli myös viimeinen näyttökilpailu. Tiesin jo tässä vaiheessa, että en tule pääsemään nuorten EM-kisoihin, joten lähdin ainoastaan SM-kisaa ajatellen.

Anttolaan lähdettiin heti, kun peruskoulun päättötodistus oli saatu vietyä kotiin. Hotellissa vietetyn yön ja aikaisen herätyksen jälkeen suuntasimme kisapaikalle karsintaan. Juoksin karsinnan ihan löysäillen, koska finaaliin pääsi suurin osa sarjasta. Karsinnan jälkeen palauttelin ja valmistauduin iltapäivän finaaliin. Aika kului yllättävän nopeasti ja pian olinkin jo lähtöviivalla. Olin vähän stressaantunut, koska keskittyminen oli jostain syystä mennyt pieleen. Suunnistin alkuradan rastit läpi pieniä virheitä tehden, mikä olisi vielä voinut riittää mitaliin. Mutta sitten puolen välin jälkeen tuli yli neljän minuutin iso virhe ja olin ulkona kisasta. Maalissa olin todella pettynyt, koska olisin voinut välttää virheen tekemällä fiksumman reitinvalinnan, joka olisi ohjannut suoraan rastille. Olin lopputuoksissa kuitenkin 8. eli plaketti kaulassa kotiin.

Kesäkuu ja heinäkuu

Kesällä juoksin Venlojen viestissä ja kahdella rastiviikolla ulkomailla. Ensimmäinen rastiviikko oli osallistujamäärältään aika pieni, mutta vaativissa maastoissa Norjassa. Siellä oli käytössä pisteidenlasku, jossa jokaisesta kisasta sai pisteitä ja huonoin kisa jätetään kokonaan kokonaiskisan tuloksien ulkopuolelle. Se oli hyvä koska mokasin yhden kisan, kun en millään meinannut löytää kakkosrastia. Voitin lopulta kokonaiskilpailun muiden päivien hyvillä suorituksilla.

Ajettiin Norjasta suoraan Ruotsin Säleniin O-ringenille, joka on Ruotsin suurin suunnistusviikko. Siellä taso on aina todella kova ja tavoitteenani oli sijoittua kymmenen parhaan joukkoon. Olin lopputuloksissa 19. "ihan ok" suorituksilla joka päivä. Maasto oli todella avointa ja nopeakulkuista tunturimaastoa, missä olisi pitänyt suunnistaa kompassilla suoraan, mikä ei todellakaan ole vahvuuteni. Myöskin Norjan kisat painoivat vielä jaloissa jonkin verran.



Syksyn SM-kisat

Elokuussa matkustin uudestaan ruotsiin seuran mukana U10-mila -viestiin. Juoksin tyttöjen viestissä ankkuriosuutta ja tein taas ihan hyvän suorituksen. Nuorten jukolassa sama toistui. Viesteissä ei tarvitsekaan juosta sitä huippujuoksua, oma hyvä suoritus riittää aina.

Elokuun lopulla oli sitten vuorossa KLL Kajaanissa. Tein taas sen hyvän perussuorituksen  ja olin 4. Tämä kisamatka oli taas todella mukava, mutta tulin flunssaan sen jälkeen. Olin flunssassa koko seuraavan viikon, mikä vei voimia viikonlopun SM-pitkältä. Tein sielläkin hyvän perussuorituksen, joka riitti viidenteen sijaan.

Muutaman viikon kuluttua oli SM-sprintti Vaasassa, joka meni huonosti. En jostain syystä palautunut karsinnasta kunnolla, jolloin ei kulkenut finaalissa ollenkaan. Lisäksi lähdin jo ykkösrastilta pahasti väärään suuntaan, jolloin suoritus hajosi. Sen jälkeen loputkaan rastivälit eivät sujuneet. Lopputulos: jäin kärkeen lähes kaksi minuuttia ja 9. sija.

Sprintin jälkeen juoksin SM-viestissä D20-sarjassa ankkuriosuuden. Taistelin osuudellani pronssista, mutta jäin neljä vuotta vanhempien jalkoihin. Joukkueemme oli kuitenkin 5. , mikä on todella hyvin reilusti alaikäiseltä joukkueelta!

Syyskuussa oli vielä SM-yö, jossa olin 4. ,eli vuoden paras SM-sijoitus. Mitali jäi ärsyttävän lähelle. Tein tyhmän virheen (juoksin väärää polkua väärään suuntaan) puolessa välissä rataa, mutta muuten meni todella hyvin.

Vuoden viimeisessä SM-kisassa, erikoispitkällä olin mukana pronssikamppailussa. Yleisörastin jälkeen kuitenkin väsähdin totaalisesti yleisörastin jälkeen ja jäin kuudenneksi. Tähän suoritukseen olen kuitenkin näin jälkikäteen ihan tyytyväinen.

Kävin kauden päätteeksi Norjan erikoispitkällä



Viime kaudella sain jokaisesta SM-kisasta plaketin, mihin voi olla tyytyväinen. Moni tavoite jäi saavuttamatta, mutta uusia kisoja tulee. Opin myös todella paljon uutta. Nyt on aika keskittyä tulevaan kauteen. 



-Venla

































































sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Treenipäivä Tampereen seudulla

Käytiin eilen tekemässä kaksi suunnistustreeniä Tampereen seudulla kevään SM-keskimatkaa ja näyttökisoja varten. Oli tosi kiva päästä pitkästä aikaa suunnistamaan johonkin muualle kuin tuttuihin lähimaastoihin. Treenimaastoissa oli vielä jonkin verran lunta, mikä teki juoksemisesta raskasta. Lumi ei kuitenkaan haitannut treenejä merkittävästi.

Aamulla suuntasimme ensimmäiseksi SM-keskimatkan harjoitusmaastoon, joka on kyseisen kisan viereinen maasto. Maasto oli todella hieno ja vaativa. Siellä täytyy olla koko ajan hereillä, muuten putoaa kokonaan kartalta.

Treeni meni itselläni loistavasti. Menin kokonaan harjoitusmaastoon suunnitellun pidemmän radan ja aikaa kului noin tunti ja 15 minuuttia. Tein yhden virheen radan loppupuolella, kun keskittyminen alkoi jo olla koetuksella. Muuten en tehnyt koko radalla oikeastaan mitään virheitä muutamaa pientä sujumatonta kohtaa lukuun ottamatta. Onnistuin todella hyvin suoraviivaisessa etenemisessä kompassin avulla, mitä en ole aikaisemmin osannut läheskään niin hyvin. En myöskään jäänyt huonon tapani mukaan lukemaan kartalta jokaista pientä yksityiskohtaa.


GPS-reitti radasta (kuvan laatu aika huono)

Treenien välissä käytiin syömässä Oriveden ABC:llä ja sitten  jatkettiin matkaa toiseen treenimaastoon. Tämä toinenkin treeni meni hyvin, tehtiin siihen vähän lyhempi rata johon kului aikaa 50 minuuttia. Tässäkään treenissä en tehnyt kauheasti virheitä, jotain pientä vaan. Olen kyllä todella tyytyväinen tämänhetkiseen suunnistukseen; tänä keväänä olen lähes jokaisessa treenissä suunnistanut paremmin kuin koskaan aiemmin. Odotan innolla kevään kisoja, kauden avaus tulee olemaan ensi viikonlopun Billnäsin keskimatkalla.






-Venla










keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Kuka olen?

Moi! Päätin nyt sitten alkaa kirjoittamaan blogia muutaman kuukauden mietinnän jälkeen. Näin aluksi voisin esitellä itseni. Olen siis Venla Turakainen, 16-vuotias suunnistaja Helsingistä. Käyn Mäkelänrinteen lukiota urheilulinjalla. Suunnistusta olen harrastanut pienestä asti vanhempien mukana. Aloitin kilpailemisen 9-vuotiaana ja sitä ennen kävin muutaman kerran suunnistuskoulussa. Suunnistuksen lisäksi olen kokeillut lukuisia eri urheilulajeja; mm. yleisurheilua, tanssia, salibandya ja taitoluistelua. Tykkään kilpailemisesta tosi paljon ja nykyään käyn myös yleisurheilukisoissa juoksemassa kestävyysmatkoja.

Suunnistuksessa mulla on tavoitteena kehittyä mahdollisimman pitkälle. Tähän asti olen saavuttanut 3 SM-mitalia vuonna 2015, sekä useita 4-10 sijojen plaketteja vuosina 2014-2016.

Tänne ajattelin kirjoittaa enimmäkseen kaikkea urheiluun liittyvää, mutta myös kaikkea muuta mieleen tulevaa. Katsotaan mitä tästä tulee ;)








-Venla