Luovuttaja(ko?)

Aloitin suunnistuskisoissa käymisen vuonna 2009 ja olen siitä asti joka ikisessä kisassa juossut koko radan läpi, vaikka kuinka olisi joutunut rasteja etsimään. Koskaan en ole tullut hylätyksikään puuttuvan leiman takia. Olen siis aina saanut ajan tuloslistalle. Paitsi tänään...

Siitepölyallergiasta on tullut kärsittyä jo useamman vuoden ajan. Joka kevät silmiä kutittaa, nenä menee tukkoon, sekä aivastelen koko ajan. Lääkkeet on hommattu ja ne auttavat edellä mainittuihin oireisiin ihan tarpeeksi hyvin. Mulla on kuitenkin ilmaantunut myös hengitysoireita kovaa juostessa pölyisellä tai kylmällä ilmalla, mikä on todella harmillista urheilun kannalta. Kun tulen kisasta maaliin, seuraavan minuutin aikana on usein hankala hengittää, joskus todella vaikea. Hengitys saattaa vinkua loppusuoralla tai vähintään tuntuu huonolta keuhkoissa suorituksen aikana. Olen saanut näihin oireisiin keuhkot avaavan lääkkeen, joka tuntuu useimmiten auttavan, mutta joskus taas ei.

Päivän kisa oli varmasti kaikille tosi raskas kuumuuden, seitsemän kilometrin matkan ja mäkisyyden takia. Suunnistin alkuradan huonosti (1-2 välillä sähläystä + lähdin väärälle rastille keskusrastilta, jonka jälkeen ei enää ollenkaan sujunut). Kymmenennen rastin kohdalla olo muuttuu sekavaksi. "Aivot ei toimi yhtään, tarviin vettä", ajattelen. Kun vihdoin saan raahattua itseni juomapisteelle, huomaan hengityksen vinkuvan. Yritän vain juoda vettä ja saada happea toimitsijoiden kysellessä "onko kaikki kunnossa?", "tarvitsetko ensiapua?".  Seison siinä vettä juoden varmaan minuutin, kunnes hengitys palaa normaaliksi. Sitten jatkan suunnistamista maltillisella juoksuvauhdilla, mutta lähes heti hengityksen vinkuminen alkaa uudestaan. Siinä vaiheessa teen vaikean, mutta varmasti viisaan päätöksen; kävelen suorinta tietä maaliin ilmoittamaan keskeytyksestä.

Keskeytin juomapisteen jälkeen

Kisa oli tärkeä näyttökilpailu, joten olen tietysti todella pettynyt. Tunnen jollain tavalla itseni luovuttajaksi keskeytyksen takia, eikä alkuradan sekoilutkaan ilahduta. Ei ole kuitenkaan ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta, kun kisa menee penkin alle, joten ajatukset ovat jo tulevissa kisoissa. Pettymyksestä aina kasvaa ihmisenä, kun joutuu käsittelemään ikäviä tunteita. Täytyy vielä analysoida alkurata ja oppia virheistä.

Kisa oli ja meni, mutta hengitysoireet huolestuttavat. Ennen oireilua on ollut vain kovaa juostessa, kuten testijuoksussa tai loppusuoralla, mutta tänään "kohtaus" tapahtui pelkän kävelyn ja hölkkäilyn jälkeen. Ollaan oltu tämän asian kanssa liian optimistisia jo kaksi vuotta, mutta nyt varattiin aika lääkärille torstaiksi. Toivottavasti saadaan parannuskeino.

Jotta tästä postauksesta ei tulisi liian synkkää luettavaa, kerron vielä lyhyesti viime viikonlopun SM keskimatkasta. Kisa oli vaativa, tein pieniä virheitä, mutta suoritus pysyi koko ajan kasassa. Olin lopulta kuudes kovassa sarjassamme, mihin saa olla tyytyväinen. En ole ollut ensimmäisen plakettini jälkeen erityisen tyytyväinen plakettisijasta, mutta tällä kertaa tunsin palkintojen jaossa aitoa onnellisuutta. Tästä on hyvä jatkaa!

SM-keskimatka

-Venla

Kisakuulumisia

Moikka! Ajattelin kirjoittaa useamman viikonlopun kisoista päivitystä. Kun käy juoksemassa jokaisena viikonloppuna jossain kilpailussa ja istuu arkipäivät koulussa, viikot kuluvat todella nopeasti. Kesäloma on kohta ovella, vaikka lukion aloitus syksyllä oli vasta äsken.

Mutta sitten asiaan: Koululaisten MM-kisat Italiassa, Sisilian Palermossa. Kartta oli suurimmaksi osaksi vihreä, sekä maasto oli täynnä piikkipusikkoa ja muuta kasvillisuutta. Kisan aikana saattoi myös suurella todennäköisyydellä (edellä mainittujen lisäksi) jäädä piikkilanka-aitaan kiinni. Reitinvalinnoissa kannatti välttää vihreitä paikkoja niin paljon kuin oli mahdollista.

Omat suoritukseni näissä kisoissa olivat "ihan ok" pitkä matka ja surkea keskimatka. Pitkä matka oli ensin, jolloin vielä suunnistaminen oli osittain kyseiseen maastotyyppiin tutustumista, vaikka mallisuunnistus olikin jo alla. Mallisuunnistuksen perusteella tiesin mitä odottaa, mutta meno oli joissain paikoissa sujumatonta pysähtelyä ja ihmettelyä. Varmistelin siis paljon, jolloin vältyin ainakin suurilta virheiltä ja opin, miten juuri siinä maastotyypissä kuuluu suunnistaa. Lopputuloksena 8. sija, johon voi olla tyytyväinen!

Keskimatkalta napsahti kevään huonoin juoksu. Kaksi ensimmäistä rastiväliä meni hyvin, mutta kolmosrastia etsin yli viisi minuuttia pusikkoisessa rinteessä. Sen jälkeen yritin saada suoritusta kasaan jokaisella rastivälillä maaliin asti, mutta tein koko ajan lisää virhettä. Kaaduin myös yhdessä alamäessä tuloksena kipeä käsi ja muutama mustelma. Myöskin kuumuus ja kuivuus vaikuttivat osaltaan jaksamiseen ja hengittäminen oli hankalaa. Pettymyksen ja fyysisten
kipujen yhteisvaikutuksesta makasin maaliintulon jälkeen maassa varmaan vartin, koska olo oli kamala. Onneksi olo helpottui ajan ja nesteen avulla (join varmaan neljä pullollista vettä xD). Myöskin kipeä käsi parani muutamassa päivässä. Tässä kisassa opin sentään olla välittämättä pusikoista.

Italian reissu oli kuitenkin mahtava! Vaikka omissa suorituksissani ei ollut kehumista, olimme Suomen joukkueena tyttöjen sarjassa pronssilla. Matkan ainoana miinuspuolena oli aikataulut, joista järjestäjät eivät ensinnäkään pitäneet kiinni. Reissussa oli paljon turhaa odottelua ja bussissa istumista, sekä ruoka-ajat liian kaukana toisistaan. Joka tapauksessa, sai tutustua uusiin ihmisiin, parantaa kielitaitoa, oppia uutta eri maiden kulttuureista, ja nähdä uusia paikkoja! Nautin myös yli kahdenkymmenen asteen lämpötiloista ;)

Ehdin viettää vain yhden yön kotona, kun saavuin perjantai-iltana kotiin. Jo seuraavana aamuna piti  lähteä aikaisin aamulla uudestaan lentokentälle. Tällä kertaa ei kuitenkaan tarvinnut matkustaa niin kauas, sillä suuntana oli Göteborg. Juoksin Tiomilan naisten viestissä Helsingin Suunnistajien kakkosjoukkueessa neljännen osuuden. Joukkueena onnistuimme hyvin. Loppusijoitus oli 66., mikä on tässä viestissä seuramme paras kakkosjoukkueen sijoitus! Oma suoritukseni oli hyvä, jos ottaa huomioon edeltävän päivän 12 tunnin matkustuksen. Suunnistin aika sujuvasti muutamia virheitä tehden, mutta fyysisesti en jaksanut yhtään. Jouduin kävelemään lähes kaikki ylämäet (joita oli paljon), koska jalkoja hapotti niin paljon. Nautin paljon mäkien välissä olevien soiden kylmästä vedestä, joka helpotti hapotusta xD

Viikko Tiomilan jälkeen oli vuorossa Vierumäen SM-maastot, jotka olivat myös ensimmäinen näyttökilpailu nuorten MM ja -EM kisoihin. Odotin tätä kilpailua innoissani, koska välillä on hauska juosta myös ilman karttaa. Matkaa oli 4km golfkenttää ympäri. Lähdin ehkä vähän liian innokkaasti matkaan, jolloin alkuvauhti oli liian kova. Tunsin väsymystä jo puolen kilsan jälkeen, jolloin hidastin vähän. Jatkoin juoksua ja kahden kilometrin kohdalla olin jo aivan puhki. Ei siinä auttanut muu kuin sinnitellä toiset kaksi kilsaa maaliin. Ilmassa olevalla pölyllä saattoi myös olla jonkinlaista vaikutusta juoksuun, aina sama juttu joka kevät... Sijoitus N17-sarjassa 35.

Tässä on nyt enää vähän yli viikko aikaa kevään pääkisaan, SM-keskimatkaan, joka juostaan 21.5 Kangasalan Ponsassa. Menen tulevana viikonloppuna vielä kerran treenaamaan harjoitusmaastoihin. Jospa tänä keväänä tulisi ensimmäinen onnistunut suoritus SM-keskarilla? ;)


-Venla